Mainostoimisto Värikäs Oy

Unelmien toteuttamisessa piilee onnen vaara

Psykologipalvelu Onnenvaara lähti liikkeelle unelmasta. Kolme ja puoli vuotta sitten toteutin oman, useita vuosia kypsyneen unelmani: Psykologipalvelu Onnenvaaran. Eihän yrittäjäksi ryhtyminen tietysti ihan hetkessä tapahtunut, vaan unelman eteen tein vuosikausia töitä kehittäen ammattitaitoa, opiskellen työn ohella ja keräten rohkeutta. Ennen lopullista toteuttamista toki vähän hirvitti, mutta päätös oli ehdottomasti oikea ja saan olla ylpeä ja kiitollinen siitä, että seurasin omaa unelmaani.

 

Psykologin ja psykoterapeutin työssä upeita hetkiä ovat ne, kun aiemmin elämänsä suunnan kanssa hukassa ollut asiakas alkaa hiljalleen uskaltaa taas unelmoida, ensi varovaisesti hapuillen ja sitten koko ajan selkeämmin. On etuoikeus saada kulkea rinnalla, kun ihminen vähitellen löytää oman suuntansa, olipa se ihan uusi ura, elämänlaatua nostava ja iloa tuottava harrastus tai vaikka uskaltautuminen johonkin, mikä ei ennen ollut mahdollista.

 

Kun on tyytymätön nykyiseen tilanteeseen tai mielessä itää jokin vielä epämääräinen toive jostain muutoksesta, voi olla vaikeaa muotoilla, mitä oikeastaan haluaa. Oma unelma ei välttämättä kirkastu kysymällä mitä haluan tai mikä on tavoitteeni. ”Mitä haluat?” on ihan oikeastikin vaikea kysymys, etenkin jos on kyse ruokalajin valintaa haastavammista teemoista kuten oman elämän suunnasta ja tulevaisuudesta. Usein hyväksi osoittautunut kiertotie onkin unohtaa tavoite-kysymykset kokonaan ja lähteä hahmottelemaan kiinnostuksen kohteita ja arvoja eli sitä, mitä eri elämän osa-alueilla oikeasti pitää tärkeänä ja arvokkaana.

 

Unelmien lopullisessa toteuttamisessa tarvitaan toki tietty määrä realismia ja suunnittelua. Unelmointivaiheessa on sen sijaan hyväksi pitää pää niin sanotusti pilvissä ja unohtaa hetkeksi kritiikki ja analysointi.  Unelmien toteuttamisen esteenähän ovat todellisuutta useammin omat ajatuksemme: entä jos se meneekin pieleen, jos en sitten tykkääkään eikä ole enää paluuta, ei se kuitenkaan onnistu käytännössä, mitähän naapurit/sukulaiset/muut ajattelee jne…

 

Unelmoida voi ihan vapaasti mielikuvissa tai jäsentyneemmin vaikka piirtämällä ja kirjoittamalla. Jos haluat lukea aiheesta enemmän tai et vielä ole löytänyt omaa elämänunelmaasi, suosittelen tutustumaan mainioon kirjaan Marja Leena Toukonen: Unelmatyöskentely, ote omanlaiseen elämään.


Kommentoi »

TÄYTYY, PITÄÄ - IHANKO TOTTA?

Kukapa ei välillä huokailisi, kun pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä, vaikka olisi mukavampaa istahtaa alas ja heittäytyä vapaalle. Tokihan arjessa, työssä ja opiskelussa on paljon velvollisuuksia, jotka vain pitää hoitaa. Toisilla näitä velvollisuuksia ja ”pakkoja” vain tuntuu olevan paljon enemmän, jopa taakaksi asti.

Tavoitteet, velvollisuudet ja aikarajat ohjaavat toimintaa ja auttavat saamaan aikaan, joten niitä tarvitaan elämässä. Ahkeruus ja aikaansaaminen ovat hyveitä, joita harvoin kyseenalaistetaan. Ja tuntuuhan se kivalta, kun saa tehdyksi jotain mitä on halunnut tai mitä on pitänyt tehdä. Mutta entä jos pitäisi-asioista tuleekin kahle, joka rajoittaa vapautta, piiskaa tekemään enemmän kuin jaksaa ja vie tilaa asioilta, joista oikeasti nauttisi ja joista saisi virtaa? Arjesta tuleekin vain suorittamista, selviämisestä tehtävästä ja velvollisuudesta toiseen, mikä jossain kohtaa saattaa alkaa ahdistaa.

Itsekuri ja kunnianhimo ovat hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia. Kunnianhimoinen asettaa itselleen tavoitteita ja pyrkii niihin määrätietoisesti, olipa kyseessä tutkinnon suorittaminen, uralla eteneminen, talon rakentaminen, kunnon kohottaminen tai jonkin taidon oppiminen. Sopiva määrä itsekuria auttaa jakamaan aikaa niin, että tavoite on mahdollista saavuttaa tietyn ajan kuluessa, mutta elämään mahtuu muutakin tärkeää, kuten perhe, työ ja vapaa-aika.

Kunnianhimo ja tavoitteellisuus voi kuitenkin myös karata hallinnasta. Täydellisyyden tavoittelu ja vaativuus itseä kohtaan ajaa tekemään ja suorittamaan aina vain enemmän, vielä sittenkin kun voimat jo alkavat loppua. Tuhoisa yhdistelmä on haluta kaikkea: menestyä opiskelussa, olla täydellinen kumppani tai vanhempi, suoriutua hyvin työntekijänä, loistaa vaativissa harrastuksissa ja vielä olla hyvännäköinen ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Kun tähän yhdistää perfektionismin, eli sisäisen kokemuksen siitä, että mikään ei riitä, vaan aina pitäisi olla vielä vähän parempi, elämästä voi tulla hyvin ahdistavaa. Ulkoisesti ihminen näyttää hyvin aikaansaavalta ja menestyvältä, mutta sisäisesti hän on koko ajan tyytymätön suorituksiinsa ja etenemiseensä.  Perfektionismi johtaa aina riittämättömyyden tunteisiin, koska kukaan ei oikeasti ole eikä voi olla täydellinen. Seurauksena on usein yrittäminen yli omien voimien,  uupuminen, ehkä masentuminenkin. Liiallinen kunnianhimo voi näkyä myös vitkutteluna.  Ei ole ihan harvinaista, että vaikkapa perfektionistinen opiskelija tai työntekijä ihmettelee sitä, että hänestä on tullut laiska ja aikaansaamaton. Liian kovat kriteerit voivat johtaa lamaantumiseen: kun ei kuitenkaan tule täydellistä, ei kannata edes yrittää.

Mikä sitten ajaa suorittamaan ja tavoittelemaan enemmän kuin olisi itselle hyväksi? Osasyynsä voi olla elämäntilanteella, arjessa on vain kerta kaikkiaan enemmän kuin tarpeeksi tekemistä yhdelle ihmiselle. Selityksenä voi olla myös sisäinen ääni, joka saattaa ajaa eteenpäin kuiskimalla: tämä ei vielä riitä, et ole tarpeeksi hyvä, senkin laiskiainen, kyllä näin kuuluu tehdä, mitähän muutkin ajattelevat jne.

Pitää ja täytyy –ajatukset ovat tavallisesti ihan automaattisia, ne tulevat kutsumatta ja itsestäänselvyyksinä. Ne voivat olla kaikuja vaikkapa vanhempien tai opettajien kommenteista, kuvitelmia siitä mitä ihmiset yleensä tekevät tai aiemmin hyvin palvelleita sisäisiä sääntöjä. Onneksi niitä voi halutessaan myös alkaa kyseenalaistaa. Jos velvollisuudet ja tekemättömät työt ahdistavat ja vievät voimia, on ihan luvallista hetkeksi pystähtyä arvioimaan vaatimuksia. Kun huomaa mielessään tällasen ajatuksen voi yksinkertaisesti vaikka kysyä: Ihanko totta? Kenen mielestä on näin? Mitä tapahtuisi, jos en tekisikään? Kuka käskee? Miten muuten tästä asiasta voisi ajatella? Tehokasta on myös miettiä, mitä vastaisi, jos ystävä kertoisi vastaavasta tilanteesta. Itselle tulee asetettua korkeampia vaatimuksia ja kriteereitä kuin toisille, joten lempeämpää asennoitumista voi harjoitella kohtelemalla itseään kuin ystävää.

Jos kymppi kokeesta tai joka perjantainen suursiivous on todella oma tahto ja omien arvojen mukaista, siitä vain! Mutta jos huomaa, ettei löydä todella henkilökohtaista ja vakuuttavaa perustelua tekemiselleen tai pakolleen, lienee syytä harkita kaksi kertaa voisiko tehdä toisin tai jättää sikseen. Ihme kyllä, elämä voi sujua jatkossakin ihan hyvin vaikka jättäisi joka toisen siivouksen tekemättä, luopuisi maailmankirjallisuuden klassikon lukemisesta tai tähtäisi tentissä keskinkertaiseen arvosanaan.

 


Kommentoi »